Suomen jääkiekkomaajoukkueen tulevaisuus

Tulevaisuutta on aina mahdotonta ennustaa, varsinkin urheilussa, mutta yksi selkeästi suurimmista muutoksista kansainvälisessä kiekkoilussa on jo näkökentässä: vuodesta 2022 eteenpäin kaikki jääkiekon MM-kisat pelataan kapeassa kaukalossa, eli NHL-mittaisissa askeissa. Analyytikot ja kiekkotoimittajat ovat jo viimeiset kaksi vuotta jauhaneet pelin evoluutiosta ja siitä, kuinka vanhan koulukunnan suomalaispäävalmentajien suosima trap-kiekko on häviämässä lajista.

Kun myös kansainväliset pelit siirretään kapeisiin kaukaloihin, tila ja aika kaukalossa vähenee entisestään. Ratkaisujen täytyy olla nopeita ja liikkeiden pituussuuntaisia. Tämä kehittää pelaajia luonnollisesti enemmän NHL-kiekon suuntaan, mutta nopeutunut tempo myös lisää pelin viihdearvoa. Myös vedonlyöjien kiinnostus todennäköisesti kasvaa, joten jos ei vielä tiedä, mikä on Zulabet, siihen kannattaa ehdottomasti tutustua ennen seuraavia arvokisoja.

Viisikkopelaamisen merkitys on koko ajan kasvamaan päin eikä vastustajalle haluta antaa tuumaakaan ylimääräistä tilaa missään päin kaukaloa. Tästä syystä pelaajien luistelutaito ja vauhtikestävyys on ratkaisevassa asemassa, kuten myös peliäly; mihin missäkin tilanteessa sijoitutaan suhteessa omaan joukkueeseen ja vastustajiin.

Kansallisaarteemme Leijonat

Leijonat on yksi niistä harvoista kansakuntamme liimoista, jotka yhdistävät sukupolvia ja yhteiskuntaluokkia vuodesta toiseen. Intohimo jääkiekkoon tulee jo äidinmaidosta, ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen merkityksestä kertookin paljon se, että vaikka jääkiekkoa ei muutoin seuraisikaan, lätkän MM-kisat seurataan tiiviisti. Leijonien osalta, tietysti.

Suomi lukeutuukin maailman top 5 jääkiekkojoukkueisiin Kanadan, Venäjän, Ruotsin ja Yhdysvaltojen rinnalla. Meidän on siis syytäkin olla ylpeitä maajoukkueestamme – etenkin, kun Suomi on tästä viisikosta väkiluvultaan pienin maa. Pelaajamassamme on absoluuttisella vertailulla pieni, mutta sitäkin laadukkaampi: meiltä maailmalle ovat ponnistaneet Teemu Selänne, Jari Kurri, Esa Tikkanen, Saku Koivu, Mikko Koivu, Kimmo Timonen, Mikael Granlund, Sebastian Aho, Pekka Rinne, Patrik Laine, Mikko Rantanen ja monet, monet muut NHL-supertähdet.

Leijonien historia on komeaa luettavaa, eikä siis pelkästään mitalien valossa. Joukkue on hyvämaineinen ja vastustajien pelkäämä. Suomi-kiekko elää ja voi hyvin tällä hetkellä.

Mutta miltä tulevaisuus näyttää? Minkälaisia pelaajia kansainvälinen kiekko suosii esimerkiksi viiden vuoden kuluttua? Mikä on seuraava kultainen sukupolvemme?

Missä mennään juniorituotannossa?

Kilpailullisesta näkökulmasta Suomen juniorikiekkovalmennuksessa tehdään monia asioita oikein. Me emme vain tuota yksittäisiä yksilöitä huipputasolle, vaan ikäluokkia. Viimeisimpiä selkeitä juniorituotannon helmiä on juuri Sebastian Ahon, Patrik Laineen ja Jesse Puljujärven ikäpolvi. 2000-luvun alussa syntyneet huippulupaukset Jesperi Kotkaniemi, Kaapo Kakko ja Rasmus Kupari kehittyvät myös lujaa vauhtia NHL:n eliittiä kohti.

Jääkiekkoliitto teki muutama vuosi sitten kovan päätöksen ja luopui D-ikäisten ja nuorempien junioreiden sarjataulukoista ja pistepörsseistä kokonaan. Taustalla oli sinänsä kaunis ajatus liikunnan ilon lisäämisestä ja kilpailullisen elementin poistamisesta, mutta sillä voi olla pitkälle heijastuvia negatiivisia vaikutuksia. Samanikäiset juniorit treenaavat erittäin kilpailullisesti ja laadukkaasti ainakin Kanadassa ja Venäjällä. Suomen nykyinen kilpailupolitiikka saattaa johtaa ikäpolvien taitotasojen tasaantumiseen, mutta kolikon kääntöpuolelta voi löytyä huipputalenttien hupeneminen “kaikki pelaa” -ajatuksen myötä.

Summa summarum: milloin päästään taas torijuhlia järjestämään?

Suomessa ei tarvitse olla vielä ainakaan 10 vuoteen liian huolissaan, että Leijonien kilpailullinen taso heikkenisi nykyisestä. Fakta kuitenkin on, että Keski-Euroopan maissa, kuten Sveitsissä ja Saksassa tehdään parhaillaan kovaa työtä jääkiekon profiloinnissa, eikä kumpaakaan maata voida pitää enää helppoina vastuksina.

Raaka tosiasia kuitenkin on, että MM-kullasta ei kannata hetkeen haaveilla, ellei NHL-pelaajien lukumäärää saada olennaisesti nostettua Suomen maajoukkueessa. Välierävaiheeseen materiaalimme riittää kuitenkin heittämällä, joten paniikkinappulaa ei tarvitse vielä tässä vaiheessa painaa.

Mutta laakereillakaan emme voi levätä, jos haluamme pysytellä jääkiekon huipulla